(Julkaistu 31.12.2008)
Avioliiton aikana syntyneen lapsen huoltajia ovat hänen äitinsä ja äidin aviopuoliso. Lapsen huolto tarkoittaa lapsen hoitoa, kasvatusta ja kaikkien hänen asioidensa hoitamista ja niistä päättämistä.
Huoltajalla on myös yksinoikeus saada tietoja lapsesta eri viranomaisilta. Avioerotilanteessa lapsen vanhemmat muuttavat yleensä ennemmin tai myöhemmin asumaan erilleen. Tällöin heidän on ratkaistava, kumman luona lapsi asuu ja vastaavatko he edelleenkin lapsen huollosta yhdessä vai jääkö tämä tehtävä joko kokonaan tai ainakin suurimmaksi osaksi vain sille vanhemmalle, jonka luona lapsi asuu. Ratkaisun tulisi aina perustua lapsen näkökulmaan, hänen etuunsa.
Väestökirjanpidon mukaan lapsi voi asua vain yhdessä paikassa. Lapsen kuuluminen vanhemman ruokakuntaan esimerkiksi asumistukea haettaessa ratkaistaan tämän merkinnän perusteella. Elleivät vanhemmat muuta sovi, myös lapsilisä maksetaan tälle vanhemmalle.
Lapsen yhteishuolto avioeron jälkeen edellyttää vanhempien kykyä keskustella ja myös tehdä lasta koskevia päätöksiä yhdessä. Huollosta voidaan antaa myös tehtävienjakomääräys esimerkiksi niin, että vanhemmat päättävät yhdessä lapsen terveydenhoitoon, koulutukseen, nimeen ja uskontokuntaan liittyvistä asioista ja molemmilla on oikeus saada tietoja viranomaisilta, mutta arkipäivän asioista vastaa yksin se vanhemmista, jonka luona lapsi asuu.
Yksinhuolto tarkoittaa sitä, että vain se vanhemmista, jonka luona lapsi asuu, vastaa ja päättää yksin lapsen asioista. Kuitenkin silloin kun lapsi on sen vanhemman luona, joka ei ole huoltaja, päättää hän lapsen hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista luonapidon aikana.
Päästyään sopimukseen lapsen huollosta ja asumisesta vanhemmat voivat pyytää sopimuksen mukaisen päätöksen vahvistamista asuinkuntansa lastenvalvojan luona. Myös käräjäoikeus voi antaa sopimusta vastaavan päätöksen. Huoltoon liittyvästä tehtävienjakomääräyksestä voi vain käräjäoikeus päättää.
Lapsen asumiseen ja huoltoon liittyvät riidat käsitellään käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus pyytää yleensä vanhempien asuinpaikkakuntien lasten ja nuorten asioista vastaavalta lautakunnalta olosuhdeselvityksen ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Sosiaalityöntekijät keskustelevat molempien vanhempien kanssa ja selvittävät myös lapsen mielipidettä, mikäli hän on tarpeeksi kehittynyt pystyäkseen sen kertomaan.
Olosuhdeselvityksen valmistuttua vanhemmat pystyvät usein sopimaan lapsen asioista. Mikäli erimielisyys kuitenkin jatkuu, voivat he asiaa lopullisesti rataksitaessa esittää oikeudelle kirjallisia todisteita tai henkilötodistelua omien vaatimustensa tueksi.
Silloin kun olosuhteet ovat muuttuneet, esimerkiksi jos lapsi on muuttanut toisen vanhemman luota toisen luo, voidaan häntä koskevia päätöksiä tai sopimuksia muuttaa. Elleivät vanhemmat pääse sopimukseen tällaisessa tilanteessa, pitää asia viedä käräjäoikeuden ratkaistavaksi.
Lapsen huoltoon ja asumiseen liittyvistä asioista voi lukea lisää esim. oikeusministeriön tai oman kunnan perheasiainyksikön sivustolta.
Lapsen elatusapu
Lapsen vanhemmat vastaavat elatuskykynsä mukaisesti lapsen elatuksesta. Silloin kun vanhemmat eivät asu yhdessä, voi se vanhemmista, jonka luona lapsi asuu, vaatia toiselta vanhemmalta elatusapua. Vain jos elatusapusopimus on sosiaalilautakunnan tai tuomioistuimen vahvistama, voidaan se panna täytäntöön ulosottoviranomaisten avulla.
Elatusavun suuruutta harkittaessa ei käytetä kaavamaisia prosenttilukuja. Lapsella on oikeus riittävään elatukseen ja siihen vaikuttavat mm. hänen ikänsä ja erityistarpeensa. Elatusavun suuruutta harkittaessa lasketaan, paljonko kummallekin vanhemmalle jää käytettäväkseen palkka- ja pääoma- ja muista tuloistaan verojen ja kohtuullisten omien elanto-, asumis- ym. pakollisten kustannusten jälkeen.
Lapsen elatuksesta aiheutuvat menot jaetaan vanhempien kesken heidän elatuskykynsä mukaisesti. Elatusapua voidaan myöhemmin muuttaa, jos vanhemman tai lapsen olosuhteissa on sattunut isoja, pysyviä muutoksia.
Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut v. 2007 ohjeen elatusavun suuruuden määrittämiseksi.
Kotikunta maksaa lapselle elatustukea, jos muualla asuvalla vanhemmalla ei ole lainkaan elatuskykyä tai elatusapu on laissa määrättyä elatustukea pienempi (v. 2009 yhden aikuisen taloudessa 136,41 €/kk). Kunta huolehtii myös elatusavun ulosottoperinnästä.
Lapsen tapaamisoikeus
Lapsella on oikeus pitää yhteyttä siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei asu, vaikka vanhempien välit olisivatkin riitaiset tai vanhemmat eivät halua olla missään tekemisissä keskenään. Tapaamisoikeudesta voidaan sopia tai käräjäoikeus antaa siitä päätöksen samalla tavalla kuin lapsen asumisesta ja huollostakin.
Usein tapaamisoikeudesta sovitaan tai määrätään siten, että lapsi tapaa muualla asuvaa vanhempaansa joka toinen viikonloppu ja kesälomalla 2-4 viikon ajan yhdessä tai useammassa jaksossa sekä vuorovuosin jouluna, pääsiäisenä, juhannuksena ja muina juhlapäivinä. Silloin kun lapsi asuu pitkän matkan päässä, tapaamiset painottuvat loma-aikoihin. Aivan pienten lasten tapaamisoikeus toteutuu yleensä päivätapaamisten avulla.
Vanhemmat voivat sopia tapaamisoikeuden myös niin laajaksi, että käytänössä lapsi asuu yhtä paljon aikaa molempien vanhempiensa luona. Vuoroviikkoasuminen ei kuitenkaan ole Suomessa aivan yleistä.
Tapaamiset määrätään toteutettaviksi valvottuina, jos on perusteltu syy olettaa lapsen terveyden tai turvallisuuden olevan vaarassa. Valvotuissa tapaamisissa on etuna se, että niiden avulla voidaan saada myös positiivista tietoa lapsen ja vanhemman suhteesta ja vanhemman kyvystä huolehtia lapsen tarpeista.
Lapsen tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpano
Silloin kun lapsen tapaamiset eivät toteudu käräjäoikeuden päätöksen tai sosiaalilautakunnan vahvistaman sovinnon mukaisesti, voi lapsen tapaamista haluava vanhempi hakea käräjäoikeudelta tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa. Käräjäoikeus määrää yhden tai useamman sovittelijan, joka selvittää yleensä neljän viikon kuluessa vanhempia ja lasta kuulemalla, onko tapaamisten täytäntöönpano lapsen edun mukaista.
Elleivät vanhemmat pääse sovittelun aikana yksimielisyyteen asiasta, käräjäoikeus joko määrää päätöksen täytäntöönpantavaksi tai olosuhteiden muuttumisen tai muun selvästi lapsen edun vastaisen syyn vuoksi hylkää hakemuksen. Jos päätös määrätään täytäntöönpantavaksi, voidaan lapsen kanssa asuvalle vanhemmalle määrätä uhkasakko tai lapsi määrätä noudettavaksi.
Sen jälkeen kun lapsi on täyttänyt 12 vuotta, täytäntöönpanoa ei voida toteuttaa vastoin lapsen tahtoa. Myös nuoremman lapsen mielipide voi olla ratkaiseva, jos lapsen katsotaan olevan riittävän kehittynyt päättämään asiasta.
Tilanteissa, joissa muualla asuva vanhempi ei halua tavata lasta sopimuksesta tai päätöksestä huolimatta, ei oikeudellisia pakkokeinoja ole käytettävissä.
Asianajajan palvelut avioerossa ja lasta koskevissa asioissa
Avioerosta ja sen liitännäisvaatimuksista saa tietoa internetistä ja lakioppaista. Perheasioihin erikoistuneella asianajajalla on vankka kokemus avioeroon liittyvien sopimusten laatimisesta ja asioiden oikeuskäsittelystä, mitä asianosaisilla itsellään ei ole, vaikka he sinänsä tuntisivatkin asiaan liittyvät säädökset.
Asianajajalta voivat eroa suunnittelevat puolisot yhdessä tai toinen yksinään tilata ajan neuvontaa varten. Tapaamisen aikana asianajaja vastaa asiakkaan kysymyksiin ja esittelee vaihtoehtoiset menettelytavat.
Asianajajan apu on tarpeen viimeistään silloin kun avioeron lasta koskeva tai muu liitännäisvaatimus siirtyy käräjäoikeuden pääkäsittelyyn. Ilman asianajajan apua on vaikea tietää, mihin asioihin tulisi vedota omien vaatimustensa tueksi ja millaisia todisteita oikeudelle olisi parasta esittää.
>> Siirry asianajajahakuun
