Pääkirjoitus: Etuoikeus toimia asianajajana

 
Keväällä kylvetty asianajajatutkimus on tuottanut satonsa. Asianajajaliitto on asianajajatutkimuksen kautta saanut tarvitsemiaan tietoja asianajajakunnasta käytävän keskustelun tueksi.Tutkimustulokset ovat hyviä myös meille asianajajille, sillä sitä kautta voimme peilata, kuinka hyvin ne vastaavat omia käsityksiämme ja kokemuksiamme vallitsevista oloista. On tutkimustuloksilla vaikutusta muuallekin, muun muassa siihen, kuinka mielenkiintoisena nuoret näkevät asianajajan ammatin: riittävä kiinnostus takaa myöstulevaisuudessa korkeatasoisten asianajopalveluiden tuottamisen.

Vuosiansiot kiinnostavat kaikkia. Tutkimuksesta on luettavissa
aiempia tutkimuksia tarkemmin, että tuloerot eripuolilla ja eri tehtävissä toimivien asianajajien kesken ovat merkittävät. Esimerkiksi osakas muita kuin liikejuridisia toimeksiantoja hoitavassa asianajotoimistossa ansaitsi vuonna 2006 vain noin 40 prosenttia siitä, mitä osakas pääasiassa liikejuridiikkaa harjoittavassa asianajotoimistossa ansaitsi. Pääkaupunkiseutu erottui selvästi maan muista osista.

Tutkimustulokset osoittavatkin oivallisesti, että ammattikuntamme tulotaso
on siinä määrin erilaista, ettei keskiarvoasianajajien tai mediaaniasianajajientuloista keskusteleminen ole kovin hedelmällistä.

Toinen palkkoja koskeva huomio on se, että keskimääräinen palkkakehitys ei ole viime vuosina kehittynyt edes indeksimuutosten mukaisesti. Jos huomioon otetaan se, että työtunnit ovat edelliseen tutkimukseen verrattuna lisääntyneet, keskimääräisten palkkojen kehitys on itse asiassa jäänyt aika kauaksi yleisestä palkkakehityksestä.

Monissa tutkimuksissa palkka ei kuitenkaan ole työn kannalta keskeisin asia. Tällä kertaa tutkimuksessa kiinnitettiin aiempaa suurempaa huomiota asianajan työn sisältöön. Tutkimustuloksien analysoinnissa kannattaa aina olla varovainen. Silmiinpistävää joka tapauksessa on se, että peräti 42 prosenttia asianajajakunnasta näyttäisi tämän tutkimuksen perusteella olevan valmis siirtymään liikeelämän palvelukseen, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Luku on hämmästyttävän korkea, olkoon selitys mikä tahansa.

Muutoin tulkitsen tutkimusta siten, että asianajajat viihtyvät kiristyneestä kilpailusta ja pidentyneistä työpäivistä huolimatta ammatissaan varsin hyvin. Ilahduttavan moni kokee työnsä mielenkiintoiseksi ja sopivan haastavaksi, on ylpeä työstään asianajajana ja tuntee tekevänsä työtä, jota haluaa tehdä. Kun tähän lisää vielä hyvän työilmapiirin ja mukavat työkaverit, niin asiat ovat varsin hyvällä tolalla tutkimuksen valossa. Nuoret eivät tee lainkaan hassumpaa valintaa pyrkiessään alalle.

Kiteytetysti voisi sanoa, että on etuoikeus saada toimia asianajajana Suomessa.

Arto Kukkonen
Työryhmän puheenjohtaja

Asianajajatutkimus: Tuloerot huomattavia

 
Tuoreen asianajajatutkimuksen mukaan asianajajakunta on hyvin heterogeeninen ja tuloerot huomattavia. Liikejuridiikka tuo lihavimman palkkapussin. Työpäivät ovat pitkiä, mutta tyytyväisyys työhön korkea.

Asianajajien vuosiansioiden mediaani on 63 000 euroa (keskiarvo 91 000 euroa). Vuoden 2001 tutkimuksessa vuosiansioiden mediaani oli 53 650 euroa. Ansiotaso on kasvanut viidessä vuodessa 17,4 prosenttia. Yleinen ansiotaso on Tilastokeskuksen mukaan noussut samalla ajanjaksolla 19,5 prosenttia. Ammattikunnan sisällä tuloerot ovat suuret: Liikejuristien mediaanitulot ovat kolmanneksen suuremmat (35 %) kuin muita toimeksiantoja hoitavilla asianajajilla.

Parhaiten ansaitsevien kymmenen prosentin mediaanitienestit ovat yli 150 000 euroa vuodessa, mutta kymmenellä prosentilla vuositulot jäävät hieman alle 34 000 euron.

Asianajajien ansiotaso on edelleen selvästi korkein pääkaupunkiseudulla. Ero muuhun maahan on kasvanut hieman vuoden 2001 tutkimuksesta. Työsuhteisten asianajajien ansiot ovat kasvaneet suhteellisesti eniten – 19 000 euroa.

Naisten ja miesten väliset tuloerot ovat hieman kaventuneet edelliseen tutkimukseen verrattuna. Naisten mediaani on nyt 60 000 euroa (keskiarvo 79 300 euroa) ja miesten 65 000 euroa (keskiarvo 95 300 euroa). Viisi vuotta aiemmin naisten mediaani oli 47 000 euroa ja miesten 55 000 euroa. Julkisten oikeusavustajien vuositulojen keskiarvo on 44 200 euroa.

Raija Lahtinen
 

Sallittua ja kiellettyä

 
Tällä palstalla kerrotaan Asianajajaliiton valvontalautakunnan antamista ratkaisuista. Suluissa on mahdollinen seuraamus.

Huolellisuus toimeksiannossa

Asianajaja oli toimittanut perunkirjoituksen ja perinnönjaon kuolinpesässä. Perunkirjoituksessa ja perinnönjaossa asianajaja oli käsitellyt vainajan velipuolen ottotytärtä perillisenä, vaikka ottolapsisuhde oli perustunut vuoden 1925 ottolapsilakiin, jonka mukaan ottolapsella ei ole perimysoikeuttaottovanhempiensa sukulaisten jälkeen.

Valvontalautakunta katsoi, että perintöön oikeutettujen selvittäminen on olennainen osa perunkirjoitusta ja perinnönjakoa. Koska uuden ja vanhan ottolapsilain vaikutukset perimykseen poikkeavat merkittävästi toisistaan, ottolapsisuhteen olemassaolo on aina selvitettävä huolella. Vaikka ottoisästä annetussa väestötieto-otteessa ei ollut merkintään ottolapsisuhteesta, oli ottolapsesta annetussa virkatodistuksessa ollut tällainen merkintä. Asianajaja oli toiminut hyvän asianajajatavan vastaisesti, koska hän ei ollut selvittänyt riittävän huolellisesti perintöön oikeutettuja henkilöitä. (Huomautus)

Asiakasvarojen hoito

Toimistotarkastuksessa oli erään asianajotoimiston
tarkastuksesta laadittuun pöytäkirjaan kirjattu, että

– toimiston asiakasvaratilin saldosta ei yksinkertaisella
tavalla pystytty selvittämään, mistä toimeksiannoista saaduista varoista tilin saldo koostui,
– asiakasvaratilin saldon täsmäyttäminen erilliseen kirjanpitoon oli aikaa vievää, jos yleensä mahdollista,
– toimeksiantojen osalta ei ollut erillisiä tilisaldoja ja
– nostot ja panot oli merkitty tavalla, joka ei mahdollistanut toimeksiantokohtaisen saldon seuraamista.

Valvontalautakunta totesi, ettei toimiston asiakasvaroja oltu hoidettu niiden hoitoa koskevan ohjesäännön edellyttämällä tavalla. (Huomautus)

Asiakkaan informoiminen

Asianajaja oli toiminut kuolinpesän pesänselvittäjänä ja -jakajana. Tehtävän tultua suoritetuksi asianajajan ja osakkaiden välille syntyi riita laskusta. Osakkaat moittivat asianajajaa siitä, ettei hän ollut ilmoittanut heille mahdollisuudesta saattaa palkkioerimielisyyttä valvontalautakunnan käsiteltäväksi suositusmenettelyssä. Asianajaja kertoi vastauksessaan, ettei hänellä ollut tarvetta antaa erillistä ohjeistusta suositusmenettelystä, koska kantelijoilla oli ollut jaossa oma avustaja.

Valvontalautakunta totesi, ettei asiassa ole merkitystä sillä, että kantelijoilla oli ollut avustaja ja että asianajaja oli menetellyt hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden vastaisesti jättäessään antamatta ohjeistusta suositusmenettelyn mahdollisuudesta. (Huomautus).

Toimittanut: Markku Ylönen, pääsihteeri

Keskustelua asianajajien eettisistä ohjeista

 
Asianajajien eettiset tapaohjeet ovat uudistumassa. Keskustelua aiheesta käydään myös Advokaatissa, muun muassa Tapaohjeet uudistuvat -palstan artikkeleissa.

Advokaatissa käsiteltyihin teemoihin liittyvää keskustelua voi jatkaa jäsensivujen keskustelupalstalla.