Pääkirjoitus: Lisää oikeuskasvatusta

 
Jokelan koulusurmasta käydään varmasti pitkään keskustelua ja kokemuksista toipuminen vie aikaa. Järkyttävä tapaus pysähdytti ja on synnyttänyt keskustelua niin netin vaaroista, kouluterveydenhoidon voimavaroista, ampuma-aseluvista, koulukiusaamisesta kuin toimittajien ammattietiikastakin. Lienee kaikkien – paitsi ehkä tiedotusvälineiden – etu, että asiassa vältyttiin raskaalta rikosoikeudenkäynniltä.

Kuitenkin suuri yleisö ja erityisesti rikoksen uhrit ja heidän omaisensa haluavat saada tietoa tekijästä, jotta käsityskyvyn rajoja hipovaa tekoa voisi edes jotenkin yrittää ymmärtää. Vakavat nuorten tekemät väkivaltarikokset ovat aina valtava tragedia kaikille asianosaisille läheisineen. Nuorisorikolliseksi mielletään usein päihdeongelmainen ja laitokseen sijoitettu nuori ja tuota taustaa vasten on helpompi ymmärtää nuoren oireileminen esimerkiksi väkivaltateoin. Huomattavasti vaikeampaa on käsittää niin sanotun hyvän perheen nuoren syyllistymistä vakavaan rikokseen. Myös teon syitä on vaikeampi löytää, mutta selvää on, että yhteiskunnassa tulisi panostaa sekä lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden että päihdehuollon järjestämiseen riittävälle tasolle.

Jokelan teko on poikinut uusia lievempiä rikoksia, joita mahdollisesti käsitellään käräjillä muun muassa laittomina uhkauksina. Nähtäväksi jää, johtaako poliisin toimintaa kohtaan esitetty kritiikki arvostelua pidemmälle ja joidenkin tiedotusvälineiden edustajiin kohdistunut kritiikki kanteluihin Julkisen sanan neuvostolle tai muihin toimiin.

Mikäli Jokelan tapahtumista yrittää etsiä jotain positiivista, voi sellaisena pitää yhteisöllisyyden ja auttamishalun kasvua.

Miten asianajajat voivat kantaa yhteiskunnallista vastuutaan tässä tilanteessa? Jokelan tapahtumat korostavat Asianajajaliiton oikeuskasvatusprojektin merkitystä. Oikeudelliset asiat ovat monella tavoin läsnä nuoren elämässä. Internet on antanut aivan uusia keinoja saada ajattelemattomuuttaan aikaiseksi tuntuvaa vahinkoa. Internet on myös avannut rikollisille uusia toimintaväyliä ja altistanut lapsia ja nuoria esimerkiksi seksuaalirikosten kohteeksi.

Jokelan tapahtumat nostivat esiin myös koulukiusaamisen. Siitä on puhuttu vuosikausia, mutta näyttää siltä, että sekä viranomaiset että opettajat suhtautuvat siihen edelleen vähätellen. Koulukiusaaminen voi olla uhrin kannalta erittäin julmaa fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa, joka vielä kohdistuu herkässä kehitysvaiheessa olevaan lapseen tai nuoreen. Internet on avannut koulukiusaamiselle uusia väyliä, sillä netin kautta valokuvat ja herjaukset leviävät nopeasti laajan väkijoukon tietoon. Koulukiusaamiseen olisi puututtava jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja se on aihepiiri, joka kannattaa ottaa oikeuskasvatusluennoilla keskusteltavaksi.
Joulupyhät on oivallinen ajankohta levätä, kaivaa esiin vanhat lautapelit sekä nauttia läheisten kanssa kiireettömästä yhdessäolosta.

Toivotan kaikille lämmintä joulumieltä ja onnea uudelle vuodelle 2008!

Tiina Haapa-aho
asianajaja
 

Asianajajatutkimus: Kilpailua ja kasvusodotuksia

 
Kilpailutilanne on kiristynyt viime vuosina useimpien asianajajien mielestä. Tuoreen asianajajatutkimuksen mukaan kilpailu on koventunut kolmen vuoden sisällä tuntuvimmin isoissa pääkaupunkiseudun asianajotoistoissa. Toimiston koosta tai sijainnista riippumatta kaikki kokevat pahimpina kilpailijoinaan toiset asianajotoimistot.

Mitä kilpailuaseman parantamiseksi voisi tehdä? Lisätä markkinointia? Asianajajatutkimus kuitenkin osoittaa, että vain neljännes asianajotoimistoista aikoo markkinoida nykyistä enemmän. Markkinointia aikovat lisätä pääasiassa isot pääkaupunkiseudun toimistot, kun taas pienten kaupunkien ja maaseudun asianajotoimistoista vajaa viidennes aikoo markkinoida nykyistä ahkerammin.

Suurimmat asianajotoimistot uskovat liikevaihtonsa kasvavan tulevaisuudessa. Muiden kuin pääkaupunkiseudun ja maakuntakeskusten asianajotoimistoista vain kolmannes arvelee liikevaihtonsa lisääntyvän.

Asianajotoimistot arvioivat myös työntekijätarpeensa kehittymistä kolmen vuoden sisällä. Suurin kysyntä on nuorista lakimiehistä. Eniten tarvetta on isoissa toimistoissa, joista kolme neljäsosaa arvelee tarvitsevansa nuoria lakimiehiä. Sekä nuoria että kokeneita lakimiehiä aiotaan palkata enemmän pääkaupunkiseudulla kuin muualla Suomessa.

Raija Lahtinen
 

Sallittua ja kiellettyä

 
Tällä palstalla kerrotaan Asianajajaliiton valvontalautakunnan antamista ratkaisuista.

Asianajajan ja päämiehen sopimus oikeudenkäyntikuluvastuusta

Valvontalautakunnan käsiteltävänä on ollut useita tapauksia, joissa asianajajan aloitteesta asianajaja ja hänen päämiehensä ovat allekirjoittaneet sopimuksen, jossa päämies on ottanut vastatakseen niistä vastapuolen oikeudenkäyntikuluista, jotka tuomioistuin mahdollisesti määrää asianajajan maksettavaksi. Kaikissa tapauksissa valvontalautakunta on katsonut menettelyn olevan vastoin
hyvää asianajajatapaa.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n mukaan asianosaisen edustaja, asiamies tai avustaja, joka tahallisesti tai huolimattomuudesta on aiheuttanut toiselle asianosaiselle 21 luvussa tarkoitettuja oikeudenkäyntikuluja, voidaan velvoittaa yhteisvastuullisesti asianosaisen kanssa korvaamaan kyseiset kulut.

Valvontalautakunta on todennut kerrotun säännöksen tarkoituksena olevan välttää oikeudenkäyntien turhaa pitkittymistä ja ylimääräisten kulujen kertymistä selvästi
perusteettomien toimenpiteiden seurauksena. Ottamalla päämieheltään sitoumuksen vastata näistä kuluista, asianajaja pyrkii kanavoimaan omaa tuottamusvastuutaan päämiehelleen.

Valvontalautakunta on myös katsonut, että vastuunrajoitusehdon käyttöön koskien OK 21:6:ssä säädettyä asiamiehen yhteisvastuullista korvausvastuuta tulee suhtautua torjuvasti, koska kyseinen korvausvastuu voi yleensä tulla ajankohtaiseksi vain, jos asianajaja menettelee oikeudenkäynnissä hyvän asianajajatavan vastaisesti.
Asianajat ovat valvontalautakunnalle antamissaan vastauksissa perustelleet menettelyään kertomalla, että he informoivat päämiehiään jutun heikosta menestymismahdollisuudesta ja että päämiehet vaativat tästä huolimatta jutun saattamista vireille.

Valvontalautakunta totesi, että hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 22 §:n mukaan toimeksiannot on hoidettava huolellisesti, täsmällisesti ja tarpeellisella joutuisuudella sekä päämiehelle tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta. Asianajajan antaman lainopillisen neuvon on perustuttava asian vaatimiin tutkimuksiin. Tapaohjeiden 1 §:n 1 momentin mukaan asianajaja on velvollinen lakia ja hyvää asianajajatapaa noudattaen parhaan kykynsä mukaan valvomaan päämiehensä oikeutta ja etua.

Valvontalautakunta katsoi säännösten tarkoittavan, että mikäli päämies ei halua noudattaa asianajajan antamia oikeudellisia neuvoja, syntyy tilanne, jossa päämies edellyttää asianajajan ajavan asiaa vastoin päämiehensä etua.

Tällaisessa tilanteessa asianajajalla on mahdollisuus luopua toimeksiannon hoitamisesta tapaohjeiden 16 §:n 2 ja 3-kohtien perusteella. Kohta 2 koskee tilanteita, joissa päämies antaa asianajajalle oman etunsa vastaisia tai asian hoitamiselle ilmeisen hyödyttömiä ohjeita ja kohta 3 tilanteita, joissa päämies olennaisessa suhteessa toimii vastoin asianajajan neuvoa tai muutoin selvästi ilmaisee menettäneensä luottamuksensa asianajajaan.

Valvontalautakunta katsoi korvausvelvollisuutta koskevan sitoumuksen vaatimisen merkinneen sitä, että asianajajat ovat tarjoutuneet toimimaan asianajajaetiikan vastaisella tavalla siirtäen siitä kuluriskin päämiehille.

Seuraamuksena kaikissa käsitellyissä asioissa asianajajille määrättiin varoitus.

Toimittanut: Markku Ylönen, pääsihteeri