Kansan ja esivallan välissä on kattava läpileikkaus suomalaisen asianajajakunnan historiasta sen syntyhetkistä aina tähän päivään. Kirja tarjoaa ainutkertaisen näköalan ammattikuntaan, josta julkisuudessa puhutaan paljon, mutta jonka työstä tiedetään vähän.

“Myönnän, ettei asianajaja oikeudellisen toimeksiannon saadessaan ole välinpitämätön sen palkkionsa suhteen, jonka tehtävän hoitaminen saattaa tarjota: mutta seuratkaapa häntä hänen työhuoneeseensa, jossa hän tutkii asiaa, tai tuomioistuimeen, jossa hän ajaa juttua. Seuratkaa, miten hän perehtyy päämiehensä ajatuksiin, inspiroituu ja omistautuu asialle; huomatkaa, miten ylpeä hän on, jos voittaa, surullinen ja lyöty, jos hänet voitetaan. Voisiko pelkkä taloudellisen voiton toive aikaansaada tällaisia tunteita? Ei, vaan myötäelämisen kyky. Ennen oikeuden istuntoa olette nähneet ihmisen; sen jälkeen näette asianajajan; eli miehen, joka on tehtävänsä aateloima ja ylentämä.”