Euroopan unioni
Eu-tuomioistuimen tuomio turvapaikanhakijan palauttamisesta toiseen jäsenvaltioon
Onko turvapaikanhakija palautettava Kreikkaan Dublin II -asetuksen perusteella?
Unionin oikeudessa ei hyväksytä kumoamatonta olettamaa, jonka mukaan jäsenvaltiot noudattavat turvapaikanhakijoille annettuja perusoikeuksia.
Jäsenvaltioiden, mukaan lukien kansallisten tuomioistuinten, ei pidä siirtää turvapaikanhakijaa hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon, jos ne eivät voi olla tietämättömiä siitä, että kyseisen jäsenvaltion turvapaikkamenettelyyn ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteisiin liittyvät systeemiset puutteet ovat uskottavia perusteita uskoa, että turvapaikanhakija joutuisi todelliseen vaaraan joutua Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kohteeksi.
Jäsenvaltion, jonka on suoritettava hakijan siirto asetuksessa tarkoitettuun turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon ja joka ei voi näin tehdä, on tutkittava asetuksen muut perusteet sen selvittämiseksi, voidaanko jokin toinen jäsenvaltio jonkin muun perusteen nojalla määrittää turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi. Sen on huolehdittava siitä, että ei pahenneta tilannetta, jossa loukataan hakijan perusoikeuksia, siten, että hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettely kestää kohtuuttoman kauan. Sen on tarvittaessa käsiteltävä hakemus itse.
C-411/10 (Yhdistetyt asiat C-411/10, C-493/10), NS
Tiedote n:o 140/2011 : 21 päivänä joulukuuta 2011
Unionin tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa C-411/10, C-493/10
bg es cs da de el en fr it hu nl pl pt ro sk sl fi sv
Yhteisön oikeuden periaatteet
Turvapaikanhakijaa ei voida siirtää jäsenvaltioon, jossa hän on vaarassa joutua epäinhimillisen kohtelun kohteeksi
Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Jäsenvaltion niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18.2.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 nojalla tekemällä päätöksellä siitä, käsitelläänkö turvapaikkahakemus, jonka käsittelystä se ei ole vastuussa asetuksen III luvussa esitettyjen arviointiperusteiden mukaisesti, sovelletaan unionin oikeutta SEU 6 artiklaa ja/tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklaa sovellettaessa.
2) Unionin oikeus on esteenä sellaisen kumoamattoman olettaman soveltamiselle, jonka mukaan jäsenvaltio, joka asetuksen N:o 343/2003 3 artiklan 1 kohdan mukaan on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä, noudattaa unionin perusoikeuksia.
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioiden – myöskään kansallisten tuomioistuinten – ei pidä siirtää turvapaikanhakijaa asetuksessa N:o 343/2003 tarkoitettuun ”hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon”, jos ne eivät voi olla tietämättömiä siitä, että kyseisen jäsenvaltion turvapaikkamenettelyyn ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteisiin liittyvät systeemiset puutteet ovat uskottavia perusteita uskoa, että turvapaikanhakija altistuisi todelliselle vaaralle joutua kyseisessä määräyksessä tarkoitetun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi.
Jollei asetuksen N:o 343/2003 3 artiklan 2 mukaisesta mahdollisuudesta käsitellä hakemus itse muuta johdu, siitä, että hakijaa ei voida siirtää toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon silloin, kun kyseinen valtio on määritetty hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi asetuksen III luvun perusteiden mukaisesti, syntyy jäsenvaltiolle, jonka pitäisi toteuttaa siirto, velvollisuus jatkaa kyseisen luvun perusteiden tarkastelua sen selvittämiseksi, voidaanko jokin toinen jäsenvaltio jonkin jäljempänä esitetyn perusteen nojalla määrittää turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi.
On kuitenkin tärkeää, että jäsenvaltio, jossa turvapaikanhakija on, huolehtii siitä, että ei pahenneta tilannetta, jossa loukataan hakijan perusoikeuksia, sillä, että hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettely kestää kohtuuttoman kauan. Sen on tarvittaessa käsiteltävä hakemus itse asetuksen N:o 343/2003 3 artiklan 2 kohdassa säädettyjen menettelytapojen mukaisesti.
3) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1, 18 ja 47 artikla eivät johda erilaiseen vastaukseen.
4) Siltä osin kuin edellä esitetyt kysymykset liittyvät Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan velvollisuuksiin, Euroopan unionin perusoikeuskirjan soveltamisesta Puolan tasavaltaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tehdyn pöytäkirjan (N:o 30) huomioon ottaminen ei vaikuta asiassa C-411/10 esitettyihin toiseen, kolmanteen ja neljänteen kysymykseen annettuihin vastauksiin.
