Kotimaiset tuomioistuimet
Oikeus saada korvausta henkilövahingosta ja kärsimyksestä ei rauennut uhrin kuoleman johdosta kun korvausta oli vaadittu jo esitutkinnassa
RHO:2011:5 Rikokseen perustuva vahingonkorvaus Korvausvaatimuksen raukeaminen VahingonkorvausL 7:3
Riidatonta on, että J.S on esitutkintaan liittyvässä, 17.3.2010 allekirjoitetussa loppulausunnossa vaatinut K:lta yksilöidysti korvausta muun ohella kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta sekä kärsimyksestä. Asia on tullut vireille käräjäoikeudessa 2.6.2010 ja haaste on annettu K:lle tiedoksi 10.8.2010. J.S on kuollut 23.8.2010. J.S:n oikeudenomistajan A.S:n vahingonkorvausvaatimukset perusteineen on esitetty käräjäoikeudelle J.S:n kuoleman jälkeen. Näin ollen asiassa on kyse siitä, ovatko J.S:n esitutkinnan loppulausunnossa 17.3.2010 esittämät, riittävällä tavalla perusteiltaan yksilöidyt vahingonkorvausvaatimukset kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta sekä kärsimyksestä tulleet K:n tai hänen edustajanaan toimineen asianajajan tietoon ennen J.S:n 23.8.2010 tapahtunutta kuolemaa.
Asianajaja H on jo esitutkintavaiheessa avustanut K:ta. H on antanut K:n puolesta esitutkintaan liittyvän loppulausunnon 11.3.2010. Esitutkinta on päättynyt 19.3.2010. J.S on kuollut noin viisi kuukautta myöhemmin eli 23.8.2010. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että J.S:n esitutkinnan loppulausunto olisi toimitettu sittemmin käräjäoikeudessa K:n puolustajaksi määrätylle asianajaja H:lle tai hänen päämiehelleen tiedoksi. Ottaen kuitenkin huomioon sen, että H on avustanut K:ta jo esitutkinnassa, esitutkinnan päättymisestä kuluneen ajan sekä olosuhteet kokonaisuudessaan, K:n tai hänen avustajansa H:n on katsottava saaneen tiedon esitutkinnassa kertyneestä merkityksellisestä aineistosta loppulausuntoineen. Tätä näkemystä tukee myös se seikka, että H on asian tultua vireille käräjäoikeudessa ja ennen J.S:n kuolemaa lähettänyt 10.8.2010 J.S:n avustajalle asianajaja V:lle sähköpostiviestin, jossa hän on pyytänyt V:ta ilmoittamaan vahingonkorvausvaatimukset käräjäoikeuden ohella myös hänelle. Tämä viittaa siihen, että H on halunnut mahdollisimman pian tietää vahingonkorvausvaatimukset määrällisesti yksilöityinä.
Edellä kerrottuihin seikkoihin nähden hovioikeus katsoo, että K tai ainakin hänen avustajansa ja sittemmin puolustajaksi määrätty asianajaja H on ennen J.S:n kuolemaa saanut vahingonkorvauslain 7 luvun 3 §:ssa tarkoitetuin tavoin tiedon J.S:n loppulausunnossaan esittämistä vahingonkorvausvaatimusten perusteista eli vaatimusten perustumisesta kipuun, särkyyn ja muuhun tilapäiseen haittaan sekä kärsimykseen. Sillä, että vahingonkorvaukset on määrällisesti yksilöity vasta J.S:n kuoleman jälkeen, ei ole asiassa merkitystä. Hovioikeus katsoo näin ollen, että A.S:n oikeus esittää asiassa J.S:n oikeudenomistajana vahingonkorvausvaatimuksia kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta sekä kärsimyksestä ei ole rauennut ja että käräjäoikeuden ei olisi tullut hylätä A.S:n vahingonkorvausvaatimuksia.
